Luovuutta talousromahduksen partaalla

Uutta asennetta kaivataan sekä työyhteisöissä että maailmantaloudessa. Arvojen on aika muuttua.

Vuoden 2009 ensimmäinen Radical Futures –foorumi pyöri ajankohtaisten teemojen ympärillä. Markku Wilenius pohti, mitä voimme oppia finanssikriisistä, joka parhaillaan koettelee talouttamme. Niille, jotka ovat vielä säästyneet yt-neuvottelujen seurauksilta, on työssä jaksaminen ja työyhteisön merkitys entistä tärkeämpää. Tämä vaatii luovuutta, ja Hidas Oy kertoo sanoin ja sävelin, miten se saadaan käyttöön.

Luova ydinasenne

Tilaisuuden ensimmäinen esiintyjä – Hidas Oy – on erilainen valmennusyritys jo jäsentensä takia. Vuonna 2006 perustettuun yritykseen kuuluvat muusikot Mikko Kuustonen, Jukka Perko ja Iiro Rantala sekä ekonomi Jouko Paananen. Hidas Oy haluaa tuoda hektiseen arkipäivään musiikkia ja lepoa huumorilla maustettuna. Tarkoitus ei ole kuitenkaan vain viihdyttää, vaan auttaa yhteisöjä löytämään itsestään luova ydinasenne – ja sitä kautta entistä parempi kilpailukyky.

Joukossa äly tiivistyy

Mikko Kuustonen puhui yhteisöllisyyden merkityksestä luovuudelle. ”Jos haluat kulkea nopeasti, kävele yksin, jos haluat päästä pitkälle, kävele toisten kanssa.” Tämä on afrikkalainen sananlasku, jonka Kuustonen Suomen ensimmäisenä YK:n hyväntahdonlähettiläänä on tuonut tuliaisena matkoiltaan. Luova yhteisö on lempeä ja innostunut turvavyöhyke, jonka sisällä riskinotto ja virheiden teko on sallittua. Epäonnistumisista oppii, ja ne ovat hyödyksi sekä omalle että toisten luomistyölle. Villeihin ideoihin ei vastata ”Yes, BUT…”, vaan ”Yes, AND…” ja näin ne saattavat jalostua todellisiksi innovaatioiksi.

Yhteisö kärsii jäsentensä välisestä kilpailusta. Jouko Paananen esitteli käsitteen ”sertifioitu kusipää”, josta Robert I. Sutton kertoo kirjassaan The No Asshole Rule. Nämä kusipäät ovat henkilöitä, jotka systemaattisesti suhtautuvat negatiivisesti työyhteisön muihin jäseniin, esimerkiksi vähätellen, painostaen tai nöyryyttäen. Olennaista on, että yksikin kusipää yhteisössä onnistuu haittaamaan asenteellaan merkittävästi yhteisön toimintaa. Mutta onko yhteisöllisyys vain lamakausien herkkua? Kun menee hyvin, kukin ajattelee vain itseään, ja turvavyöhykkeeksi muodostuu ihmisten sijasta omaisuus. Tässä tietysti piilee jo kriisin siemen.

Tyhmin asia, mitä teemme

Johtuneeko siis kusipäiden määrästä, että kokemus työn mielekkyydestä on huonontunut 2000-luvulla merkittävästi? Syytä löytyy varmasti niin turhista töistä kuin huonosta johtamisestakin. Työtehtävät muuttuvat, mutta tekemisen tapa useimmiten pysyy yrityksessä samana. Työntekijät turhautuvat, kun eivät voi tehdä työtä haluamallaan tavalla. Paananen kertoo, että amerikkalaisessa supermarket-ketju Wall Martissa pyritään karsimaan turhia töitä listaamalla niitä säännöllisesti otsikolla ”The stupidest thing we do around here”.

Huono johtajuus on yleinen syy lähteä työpaikasta. Paananen on huomannut omakohtaisesti työskennellessään Sonylla, kuinka yrityksen perustajan ja pitkäaikaisen johtajan, Akio Moritan, jäädessä eläkkeelle yrityksen kasvot hävisivät pörssiin. Paananen ei kuitenkaan peräänkuuluta vanhan ajan patruuna-ajattelua, vaan sellaista johtoa, joka panee itsensä peliin.

Tuleeko tästä mitään?

Luova yhteisö ei ole ainoastaan miellyttävämpi työympäristö, vaan se on pitkällä tähtäimellä myös tuottavampi. Vaikka luova prosessi on hidas, siihen liittyy tekemisen meininki. Toisinaan se näyttää laiskottelulta, mutta toisinaan se taas vaatii nopeita irtiottoja. Vain virheiden ja uudelleen tekemisen kautta voi syntyä uutta ja arvokasta.

Iiro Rantala kertoo, kuinka hänen ulkomaalaiset kollegansa muistivat vielä vuosien päästä tärkeimmän heille opetetun suomenkielisen lauseen: ”Vittu täst ei tuu taas mitään!” Sama tunne oli Rantalalla aluksi, kun hän oli saanut tehtäväkseen luoda sovitus Sibeliuksen Finlandiaan. Miten tehdä uusi versio mestariteoksesta pilaamatta sitä? Onko se edes mahdollista? Oikealla asenteella Rantala kuitenkin sai ryhdyttyä toimeen ja syntyi sovitus, jonka saimme myös kuulla tilaisuudessa. Sovituksessa pohjalla olevaa hidastempoista alkuperäistä sävellystä kiertävät joka puolelta vikkelät sävelkuviot, jotka tuovat kokonaan uuden ulottuvuuden tuttuun kappaleeseen.

Jukka Perko kertoo saman asian sanoin, eli selittää, että onnistuneessa sovittamisessa ydin jätetään koskemattomaksi, mutta sen ympärillä toteutetaan vapaasti ideoita. Työyhteisössä sovittaminen lähtee vaikuttumisesta. Älykkyyteen liitetään usein kyynisyys ja sarkasmi, mutta todellisuudessa vaikuttuja on se, jolla on paremmat mahdollisuudet käyttää älykkyyttään ja luovuuttaan, koska hän on avoin uusia ihmisiä ja asioita kohtaan. Perko kannustaa vaikuttumaan muiden raakileideoista, jalostamaan niitä ja heittämään omia ideoita muiden jalostettavaksi.

Hidas Oy päättää esityksensä Mikko Kuustosen rauhoittavaan kappaleeseen Tyyneyttä, jossa pyydetään tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta. Musiikki on voimakas väline sanoman välittämiseen. Olo on virkistyneen levollinen ja esitys jää pitkäksi aikaa mieleen.

Globaali finanssikriisi tulevaisuudentutkijan silmin

Tulevaisuudentutkimuksen professori, Allianzin tulevaisuustyön johtaja Markku Wilenius on tullut Münchenistä tilaisuuteen puhumaan globaalista finanssikriisistä, jota hän on päässyt tarkastelemaan itse kriisin ytimestä käsin. Wilenius on tarkastellut tapahtumia sosiologin näkökulmasta ja pitää kriisiä systeemisenä virheenä.

Makroekonomiset epäsuhdat vaikuttavat systeemin tasapainoon. Esimerkiksi itäinen säästämisen kulttuuri toimii huonosti yhdessä läntisen kulutuskulttuurin kanssa, koska markkinat ovat kuitenkin globaalit. Samoin finanssitalouden kasvaminen liian etäälle reaalitaloudesta on ollut kestämätön ilmiö. Tarvittaisiin järjestelmä, joka säätelee kysyntää ja tarjontaa niin, että kriisit voitaisiin välttää.

Kysymys ei ole kuitenkaan ainoastaan säätelystä, vaan olemme kokemassa paradigman muutosta, jonka jälkeen vanhat, kulttuurisesti määrittyneet liiketoimintamallit eivät enää toimi. Wilenius varoittaa kasvavista Aasian markkinoista. Kiina on jo haavoittuvassa, räjähdysalttiissa tilassa. Siellä on jatkuvasti paljon enemmän protesteja ja lakkoja, kuin länsimaiseen uutisointiin yltää. On hyvin epävarmaa, tuleeko Aasia olemaan maailmantalouden pelastaja.

Wilenius katsoo talouden ottaneen vääränlaisen roolin yhteiskunnassa. Sen ylikorostunut asema yhteiskunnan moottorina johtaa välttämättä kriiseihin. Kysymys on perusarvoista – ja tällä hetkellä materiaalinen runsaus näyttää olevan liian korkealle arvostettu. Kun ajattelee New Scientist -lehden vuonna 2003 julkaisemaa onnellisuusindeksiä, jossa ensimmäisellä sijalla oli Nigeria, on kysyttävä, mikä olikaan olennaista. Wilenius muistaa omilta Nigerian vierailuiltaan kansan keskuudessa vallitsevan innostuneen ilmapiirin ja hyvän olon meiningin. Asenne ja elämänkatsomus ovat onnellisuuden kannalta eittämättä paljon tärkeämpiä tekijöitä kuin taloudellinen menestys.

Wilenius ennustaa, että seuraava kriisi tulee tapahtumaan energian ympärillä, kun öljy loppuu. Tämä kriisi on itse asiassa jo alkanut, ja nyt olisi viimeistään alettava toimia, jotta kriisi ei paisuisi suhteettoman suureksi. Energiatuotantojärjestelmiä olisi kehitettävä omavaraisemmiksi – riippuvuus valtioista ja alueista on tunnetusti omiaan aiheuttamaan ongelmia. Venäjä on esimerkiksi hyvin arvaamaton ja on osoittanut halukkuutensa kiristää hanoja tarvittaessa.

Kriisit ovat aina mahdollisuus oppimiseen. Tämänhetkinen finanssikriisi osoittaa meille ainakin sen, kuinka tärkeää on tietää oikea aika toimia – kaikkihan oli jo etukäteen nähtävissä. Tulevaisuustiedon haastavuus on siinä, että se muuttuu aina jossain vaiheessa vääjäämättä jälkiviisaudeksi. Se ei salli hitaita prosesseja, mutta vaatii usein perustavanlaatuista muutosta arvoissa ja ajattelumalleissa, mikä harvoin tapahtuu nopeasti.

Wilenius esittää neljä skenaariota talouden tulevaisuudelle:

1. kriisi jatkuu
2. paluu vanhaan vuosien 2004-2007 tilanteeseen
3. perustavanlaatuinen disintegraatio ja protektionismin nousu
4. globaali taantuma, jossa säätelyjärjestelmä estää ylilyönnit.

Kuka tietää, mikä näistä – vai kenties jokin viides – tulee toteutumaan? Wilenius ei usko ekspertteihin, vaan kehottaa katsomaan marginaaleihin, koska siellä uudet asiat syntyvät.

Minni Kanerva